Lisälannoituksella pontta viljelyyn

20.11.2013 // Juho Urkko

Riittääkö käytetty lannoitus, vai olisiko lisälannoituksella mahdollista saada vielä merkittävää sadonlisää? Tähän kysymykseen etsittiin vastausta K-maatalouden koetilalla tänä kesänä.

Uudet lajikkeet ovat nostaneet satotasot viime vuosina aiempaa korkeammiksi, ja käytännön viljelyssäkin ”kuusitonnarit” ovat monelle viljelijälle hyvin saavutettavissa olosuhteiden ollessa hyvät. Näistä lähtökohdista heräsikin kysymys, onko käytetty lannoitus aina riittävä, vai olisiko lisälannoituksella ollut vielä saatavissa merkittävää sadonlisää?

Jos aiemmin kasvitaudit ja rikka­kasvit olivat kasvin kasvua rajoittava tekijä, voisiko olla, että näiden haittojen poistuessa rajoittava tekijä löytyykin muualta, kuten lajikevalinnasta, kosteusoloista tai kasvin käytettävissä olevista ravinteista? Sateisiin tai helteisiin emme voi vaikuttaa, mutta lajikevalintaan ja etenkin ravinteisiin voimme.

Näihin kysymyksiin vastauksien saamiseksi perustimme viljelyohjelmakokeisiin kullekin lajille (vehnä, ohra, kaura) myös yhden koejäsenen, jolla käytimme 20 kiloa korkeampaa typpilannoitustasoa.

Perustus ensin, seinät ja katto sitten

Perusteet lannoitustasojen lisäämiselle tulee olla osoitettavissa tilan viljelyhistoriassa. Tarvittaessa viljelijän on pystyttävä osoittamaan, että kyseisellä lohkolla on viimeisen viiden vuoden aikana kyetty saavuttamaan kyseessä olevalla kasvilajilla perustasoa (4 000 kiloa hehtaarilta) korkeammat sadot. Tämä perusta rakennetaan valitsemalla nykyaikainen lajike – kuten vaikka ohralla monitahoinen Brage tai kaksitahoinen SW Mitja, vehnällä Demonstrant tai kauralla vaikkapa Ringsaker tai Bettina.

Lajikevalinnan lisäksi muut toimen­piteet, kuten rikkakasvintorjunta ja kasvitautientorjunta on syytä tehdä hyvillä aineilla. Kasvin­suojelun jakaminen rikkatorjuntaan sekä taudintorjuntaan on toiminut tehokkaimmin ja tuottanut kaikilla lajeilla aina parhaimman satovasteen käytetyille panoksille.

Typen lisälannoitukseen monta eri keinoa

Olosuhteet, resurssit ja kasvilaji huomioiden valitaan aina tila­kohtaisesti parhaiten sopiva lannoitus­strategia.

Ohralle lannoitus on luontevinta ja tehokkainta antaa yleensä heti kylvölannoituksen yhteydessä sijoituslannoituksena. Tämä ei myöskään edellytä erityisiä investointeja, vaan onnistuu täysin jo olemassa olevalla kalustolla. Typpilannoituksen määrää voidaan nostaa valitsemalla viljavuus­tutkimuksen mukaan parhaiten NPKS-tarpeisiin vastaava rakeinen lannoite.

Kauran viljelyssä puolestaan lannoitustason noston kanssa on syytä olla tarkkana – viljelyyn tottuneet tietävät lakoriskin kasvamisen. Liian varovainenkaan ei silti pidä olla, jottei saatavilla oleva typpi muodostuisi rajoittavaksi tekijäksi.

Lakoriskiä voi oleellisesti pienentää valitsemalla korreltaan hyvä lajike sekä käyttämällä korren­sääteitä, kuten CCC:tä tai Sonista muiden kasvinsuojelutoimenpiteiden kanssa tankkiseoksina.

Syys- ja kevätvehnällä on lisälannoitukseen pisimmät perinteet ja niillä myös satovaste on monen tutkimuksen kautta selkeimmin osoitettu. Lisälannoitusta voidaan antaa pintalevityksenä korren­kasvuvaiheessa sadon määrän lisäämiseksi, ja tähkän avauduttua vielä valkuaisen nostamiseksi. Valkuaisen nostamiseen sopii myös typpiliuos, jota on mahdollista lisätä muiden kasvinsuojelutoimenpiteiden yhteyteen.

Ragna-ohra etunenässä

Uusien lajikkeiden satopotentiaalia kuvastaa etenkin monitahoisen ja lujakortisen Ragna-ohran koe, jonka toteutimme koetilalla kesällä 2013. Viljelyohjelma-koejäsenen komea liki 6 000 kiloa per hehraari sato nousi yli tuhannella kilolla kun typpilannoitusta lisättiin vain 20 kiloa typpeä hehtaaria kohden.

Tämä vastaa lannoituskustannuksena esimerkiksi Suomensalpietarina vain paria kymppiä – lisäsadon ollen kuitenkin arvoltaan noin 150 euroa nykyisellä ohran hinnalla. Kannattavaa, eikö?

 

 

 

 

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita