Sipulilla vaativa viljelysprosessi

04.04.2012 // Staffan Björkell

Gudmund Olsson hoitaa Mörbylånganissa Öölannissa kahta tilaa yhdessä poikiensa kanssa. Tiloilla on sekä teurassikoja että emolehmiä ja lisäksi laajat viljelykset, joilla kasvatetaan erikoislajikkeita kuten perunaa, sipulia, ruskeita papuja ja kurkkua.
 

Olen aina viihtynyt maanviljelijänä. Se ei ole ammatti vaan elämäntapa, ja se sopii minulle oikein hyvin, Olsson toteaa tyytyväisenä.

Gudmund Olsson hoitaa kahta tilaa, Vicklebyn ja Alvlösan tiloja, yhdessä poikiensa Perin ja Matsin kanssa. Poikien aikuistuessa heille on ollut luontevaa osallistua toimintaan yhä enemmän, ja muutaman vuoden kuluttua Gudmund aikoo pikkuhiljaa vähentää työntekoa ja jäädä eläkkeelle, mutta siihen saakka tahti on kiivas. Tilojen toiminta onkin melkoisen laajaa. 

Kaiken kaikkiaan Olsson viljelee 400 hehtaarin alaa, ja lisäksi tiloihin kuuluu 700 hehtaaria laidunmaata. Toinen tiloista sijaitsee nimittäin aivan Suuren alvarin tuntumassa. Suuri alvari on 37 kilometriä pitkä ja 15 kilometriä leveä kalkkikiviylänkö Öölannin eteläosassa. Alvari on tunnusomaisesti suurimmaksi osaksi puutonta nummimaata, jonka kalliokivestä muodostunut kallioperä usein on paljaana tai vain ohuen maakerroksen peitossa. Suuri alvari ja Etelä-­Öölannin viljelysmaisema ovat Unescon maailmanperintökohteita.  

Tavoitteena maksimoida sianlihantuotanto

Gudmund Olssonin tiloilla on laaja-alaista maataloustoimintaa. Emolehmiä on 135, ja kanta koostuu Charolais- ja Herefordlehmistä, jotka laiduntavat alvarilla.

Alvarimaiseman hoito on tärkeää. Laiduntavat naudat ovat hellävarainen ja perinteinen tapa hoitaa maisemaa. Maisemanhoito kuuluu maanviljelyyn ja erityisesti maaseudun elämään yhä tänäkin vuonna. Olsson tuottaa myös sianlihaa.

– Meillä on tilaa 3 100 teurassialle, ja juuri nyt suunnittelemme laajentavamme tilaa vielä 800 paikalla. Sianlihan tuottajahinta on viime vuosina ollut huono, tai oikeammin katastrofaalinen, mutta tänä vuonna hinta on noussut siedettävälle tasolle. Meidän kohdallamme lisäpaikkojen vaatima laajennus on suhteellisen helposti toteutettavissa, ja nyt olemme päättäneet tarttua toimeen. Toki mietimme asiaa pitkään hintatason ollessa niin kehno kuin se on ollut.  

Monipuoliset erikoisviljelmät

Olssonin tilan viljelmät ovat laajat, ja Gudmund on erityisen innostunut erikoislajikkeista. Perunaa viljellään 50 hehtaarin alalla, sipulia 25 hehtaarin, ruskeita papuja 43 hehtaarin ja kurkkua seitsemän hehtaarin alalla.

Erikoislajikkeet ovat mielenkiintoinen viljelyskohde. Niiden viljely on hiukan muita lajikkeita haastavampaa, ja niistä saattaa myös saada paremman tuoton. Jokaisella lajikkeella on omat erityispiirteensä, joten viljelijän on pakko paneutua viljelysprosessiin, käyttää päätään ja jatkuvasti päivittää osaamistaan.  

– Kun on työskennellyt maanviljelyksen parissa koko ikänsä, se tekee hyvää, Gudmund Olsson sanoo nauraen.

Perunaa viljellään ruokaperunaksi, mutta myös tärkkelysteollisuuteen. Tärkkelysperuna varastoidaan myöhään syksyllä aumoihin odottamaan kuljetusta tehtaalle. Sipuli varastoidaan kotona tilalla. Tätä varten tilalle on rakennettu ilmastoituja varastohalleja. Näissä sipulia säilytetään suurissa puulaatikoissa. Olssonit viljelevät sekä keltasipulia että punasipulia.

Tiloilla viljellään myös ruskeita papuja ja kurkkua, ja erityisesti kurkku on lajike, joka vaatii suuren määrän työtunteja ja käsityötä. Silloin myös tuoton pitää vastata panostusta.

– Me jatkaisimme mielellämme erikoislajikkeiden parissa, mutta ei ole mikään salaisuus, että juuresten ja vihannesten suhteen Tanska ja Hollanti ovat kovia kilpailijoita, Olsson sanoo.  

Myöhäinen kylvö syksyllä

Erikoislajikkeet ovat aikaavieviä ja vaativat suuren osan päivittäisestä työajasta, mutta Olssonin tiloilla viljellään myös melko paljon viljaa. Iso osa viljelysalasta kylvetään syksyllä. Öölannin ilmasto on leuto ja siten suotuisa, mutta myös melko kuiva. Siksi vilja on hyvä kylvää syksyllä, jolloin voidaan hyödyntää maan kosteus ja saattaa itäminen alulle. Viime vuoden syksyllä kylvettiin noin 200 hehtaaria, kun taas keväällä kylvettiin 70 hehtaaria viljaa sekä erikoislajikkeet. Koska syksy on muun muassa perunannoston takia työteliästä ­aikaa, syyskylvö saadaan alulle melko myöhään.

– Meidät tunnetaan täällä myöhäisestä syyskylvöstämme. Viime vuonna kylvimme viimeiset pellot 20. lokakuuta, ja ennätyksemme on viides päivä marraskuuta. Useimmiten kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. Talvi tulee täällä tavallisesti myöhään ja myöhäissyksy on kohtalaisen lämmintä aikaa. Kevätkylvö ei vaihtoehtona houkuttele, Gudmund Olsson toteaa.  

Tilan kylvötekniikka on uudenaikainen. Kevyet mutta kiviset pellot muokataan usein kyntämättä. Erilaisia lautasmuokkaimia käytetään paljon, ja kylvö tehdään kiekkoauralla, jonka työleveys on kuusi metriä.

– Viljelyn kustannustehokkuus on meille hyvin tärkeää. Jos panos on pieni, ei tuotonkaan tarvitse olla niin suuri. Jos panos taas on suuri, pitää tuotonkin olla.

Öölannin maaperä on kalkkipitoinen, ja siksi pH-arvo harvoin tuottaa ongelmia viljelyksille.  

Tänä vuonna on aika laajentaa sikalaa, ja sen jälkeen Gudmund Olssonin on pian aika jättää kapula nuoremmalle sukupolvelle.

– Eläkkeelle jääminen on mukavaa, mutta täällä tiloilla tulen olemaan vielä pitkään. Se, onko tämä pojista hyvä vai huono asia, jää nähtäväksi, hän sanoo ja ­nauraa.

Sipulin ja perunan varastoimiseen tarvitaan erilaisia kuljettimia.

– Sipuli on kiitollinen viljeltävä, ja olemme kehittyneet melko taitaviksi siinä – sato on korkea- ja tasalaatuista, Gudmund Olsson sanoo.

Olssonin tilalla viljellään muun muassa tärkkelysperunaa. Se varastoidaan pellolla odottamaan kuljetusta tehtaalle.

Erikoisviljelyyn tarvitaan muun muassa toimiva ja kustannustehokas keinokastelu.

Tilalta näkyy Kalmarsundiin ja jopa Manner-Ruotsiin asti. Edessä on allas keinokastelua varten ja seudun tyypilliset kivirikkaat pellot.

Tärkeää reagoida markkinoihin


Gudmund Olsson ei tätä nykyä enää viljele sokerijuurikasta, mutta aikaisemmin hän oli innokas juurikasviljelijä. Hän lopetti sokerijuurikkaan viljelyn neljä vuotta sitten. Nykyään Ruotsissa on vain yksi sokeritehdas, ja se sijaitsee Etelä-Skånessa. Kuljetusmatka tehtaalle kävi yksinkertaisesti liian pitkäksi, jolloin viljelyn taloudellisuus kärsi.

– Sääli, että kävi niin. Pidin sokerijuurikkaista, ja kyllähän me teimmekin kaikkemme voidaksemme jatkaa niiden viljelyä. Olemme kuitenkin oppineet elämään todellisuuden kanssa, ja juurikkaiden viljely Öölannissa ei vain ole taloudellisesti kannattavaa.

Hän huomauttaa, että jos jotakin on tullut vuosien varrella opittua, niin se, että maanviljelijän on toimittava kustannustehokkaasti ja reagoitava markkinoiden tilanteeseen.

– Maanviljelijän on pakko tajuta tämä. Pitää yrittää reagoida markkinoihin ja viljellä sitä, mikä kannattaa. Joskus tuntuu ehkä helpommalta jatkaa vanhalla tutulla linjalla, mutta niin ei valitettavasti kovinkaan usein pääse tapahtumaan kehitystä.

Olsson korostaa, että pitää seurata aikaansa ja alan kehitystä. Sen voi varmasti tehdä monella tavalla, mutta toimiva verkosto muiden viljelijöiden kanssa ja alan julkaisut ovat yksi tapa.

– Olen aina yrittänyt seurata tarkasti alalla tapahtuvaa kehitystä – niin kotimaassa kuin ulkomailla. Osa unohtaa joskus seurata myös alan kehitystä kansainvälisestä näkökulmasta, mikä on sääli. Juuri sieltä nimittäin usein saa ne suurimmat ahaa-elämykset, hän sanoo.

RUOTSI

  • Pääkaupunki Tukholma
  • Pinta-ala ­ 450 295 neliö­kilometriä
  • EU-jäseneksi 1995 Suomen ja Itävallan kanssa
  • 9,5 miljoonaa asukasta

 

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita