Kasvinsuojelussa suunnittelu kannattaa

15.03.2012 // Matti Kallio

Kasvintuhoajat, kuten rikkakasvit ja taudit, kehittyvät nopeasti. Edellisenä vuonna alkuun päässyt kasvusto tai tauti valtaa seuraavana vuonna uutta elintilaa, mikäli tilannetta ei huomioida viljelytoimissa. Sekä sadon määrä että laatu kärsivät, ja osa panoksista valuu hukkaan. Vuosia jatkuen tilanne voi johtaa kemiallista torjunta-ainetta kestävien kantojen syntyyn.

Viljelykierto olennainen

Monipuolinen viljelykierto on olennainen osa suunnitelmallista kasvinsuojelua. Kasvilajien vaihtelu pitää kurissa eritoten kasvitauteja, koska ne ovat isäntäkasveistaan riippuvaisia. Siksi esimerkiksi öljykasvit ovat erinomaisia välikasveja viljanviljelyssä.

Rikkakasvien torjunnassa viljelykierto ja viljelykäytännöt ovat ratkaisevassa asemassa. Muokkauksen vähentämisellä on selvä vaikutus vallalle pyrkivään rikkakasvilajistoon. Oman osansa lajikirjoon tuovat myös sääolosuhteet. Useana­ vuotena pitkään jatkunut lämmin syksy on nostanut syksyllä itävät monivuotiset rikkakasvit, kuten saunakukan, aivan liian yleiseksi näyksi etenkin suorakylvöpelloilla.

Syksyllä itäneet rikat ovat kevätviljojen ruiskutusaikaan jo pitkälle kehittyneitä. Aineet on valittava oikein ja käytettävä täyttä annostusta rikkojen nujertamiseksi. Esimerkiksi Ally tepsii hyvin myös syksyllä itäneeseen saunakukkaan.

Kemiallinen torjunta tulee tehdä aina havaintojen ja muistinpanojen pohjalta todelliseen tarpeeseen. Eri tehoaineita kannattaa vuorotella, jotta vältytään torjunta-ainetta kestävien kantojen syntymiseltä.

Rikkakasvien gramma- tai pienannosaineita eli sulfonyyliureoita suositellaan käytettäväksi peräjälkeen samalle lohkolle korkeintaan kolmesta viiteen vuotta. Viljojen tautiaineista strobiluriinejä käytetään vain yhdistelmänä toisen tehoaineen kanssa.

Miten saavuttaa tehokas ruiskutus?

Paras teho ruiskutuksista saadaan useimmilla aineilla aikaisin aamulla, kun kosteutta on riittävästi. Erityisen tarkkoja kosteudelle ovat valikoivat juolavehnän torjunta-aineet. Ilman suhteellinen kosteus tulee olla ainakin 70 prosenttia niitä käytettäessä.

Sade ruiskutusten jälkeen voi huuhdella tehoaineet maahan ennen kuin ne pääsevät sisään kasviin. Useimmilla aineilla parin tunnin pouta riittää, osalla jopa tunti. Maavaikutteisilla aineilla sade puolestaan parantaa vaikutusta.

Parina viime kesänä viljojen ruiskutukset ovat osuneet hellejaksolle. Osalla ruiskutuksista ei ole saatu toivottua tulosta. Lehtivaikutteisilla rikkakasvien torjunta-aineilla syy löytyy olosuhteisiin taitavasti mukautuvista rikkakasveista. Ne kasvattavat lehtien vahapeitettä tavallista paksummaksi selvitäkseen helteestä. Samalla vahapeite tukkii torjunta-aineiden reittejä lehdiltä kasviin. Riittävän tehon saavuttamiseksi lämpimällä säällä on käytettävä suurinta sallittua annosta ja käytettävä kiinnitetä vähintään suositeltu määrä.

Ruiskuttamaan ei kannata mennä yli 25 asteen helteellä, koska tehoaineet eivät enää pääse tunkeutumaan kasviin. Tuuli puolestaan vie pisarat mennessään. Pahimmillaan tuulenviemä torjunta-aine voi vioittaa naapuripellon kasvustoja. Suuremmat pisarat eivät lähde tuulen mukaan niin helposti, mutta peittoaste lehdillä heikkenee. Myös hyönteis-, vesistö- ja käyttörajoitteet on huomioitava ruiskutuksia suunnitellessa.

Kasvusto pitää suojata

Ruiskutusten aiheuttamat vauriot kasvustoissa johtuvat useimmiten vahingossa väärään kasvustoon joutuneesta aineesta. Aine voi olla peräisin suoraan purkista tai aiemmilta ruiskutuskerroilta ruiskuun jääneistä kerrostumista. Joskus annostelussa on tehty selvä virhe. Seoksia käytettäessä ei ole ollut riittävän tarkkaa tietoa aineiden yhteisvaikutuksista.

Huolimaton ruiskun pesu voi kostautua etenkin, kun käytetään pienannosaineita ja siirrytään kasvilajista toiseen tai totaalisista torjunta-aineista valikoiviin. Kaikilla aineilla on taipumus tarttua ruiskun sisuksiin etenkin, jos ruiskua ei pestä huolellisesti heti käytön jälkeen. Torjunta-aineliuoksen teho ja tukiaineet eivät aina liukene kokonaan veteen, vaan osa aineista jää leijumaan ruiskutusnesteeseen. Sekoituksella seos pysyy tasaisena, mutta osa aineista on aina vaarassa kertyä ruiskuun.

Varovaisuus valttia

Gramma- tai pienannosaineiden sakkaumat ovat hankalia, koska jo hyvin pieni määrä riittää aiheuttamaan vaurioita etenkin kasvilajeille, joilla ainetta ei voi käyttää. Osa aineista puolestaan liottaa ruiskuun kertyneitä kerrostumia, jolloin tahaton seos on valmis. Tehokkaita liuottajia ovat muun muassa valikoivat juolavehnän torjunta-aineet.

Uudet kolmannen sukupolven gramma-aineet, kuten Express SX liukenevat veteen täysin. Tehoaine ja sekoitettavuus ovat samat kuin aiemmin, mutta ne saadaan pestyä huomattavasti helpommin ja varmemmin ruiskusta kuin vanhemmat gramma-aineet, Lasse Matikainen Berneriltä kertoo.

Ruiskun pesu

Kasvinsuojeluruiskun pesu onnistuu helpoiten heti ruiskutuksen jälkeen. Silloinkin on aina syytä käyttää pesuainetta. Erityisen huolella pesu on tehtävä gramma-aineiden ja glyfosaatin käytön jälkeen sekä aina, kun ruiskutettava kasvilaji vaihtuu.

  • Aja säiliö tyhjäksi. Jos aine vaahtoaa runsaasti, sulje sekoitus hiukan ennen loppua.
  • Käytä ruiskun huuhtelutoimintoa, jos sellainen on.
  • Huuhtele säiliö, pumppu, letkut ja suuttimet pellolla.
  • Käytä ruiskun pesuainetta ohjeen mukaan.
  • Kierrätä pesuaineliuosta ruiskussa ja ruiskuta suuttimien läpi.
  • Harjaa säiliö sisältä ja päältä. Pese täytttöaukon sihti, mahdollinen täyttösäiliö ja puomisto.
  • Ruiskuta pesuliuosta viidestä kymmeneen minuuttia, tyhjennä.
  • Irrota suuttimet ja suodattimet. Pese ja huuhtele.
  • Huuhtele säiliö kahteen kertaan. Kierrätä, ruiskuta puomiston läpi ja tyhjennä.
  • Asenna irrotetut osat.

 

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita