Nurmiseoskoe, kolme niittoa 2014 – 2016

Nurmiseoskoe toteutettiin Hauholla, seoksista korjattiin satoa kolmena niittokertana vuosittain satovuosina 2014 – 2016. Kokeen tarkoituksena oli testata monilajisempia seoksia ja englanninraiheinän sekä puna-apilan ja sinimailasen merkitystä seoksessa.

Koe lannoitettiin ympäristötuen maksimin mukaan, eli 230 kg N/ha (niittokerroittain: 100 + 90 + 40), apilaisille (ja sinimailanen) seoksille 80 kg N/ha (niittokerroittain: 30 + 30 +20). Ensimmäinen lannoitus tehtiin keväällä heti, kun maa kantoi, huhtikuussa, toinen ja kolmas heti niiton jälkeen samana päivänä. Ensimmäinen niitto ajoittui tavallisesti kesäkuun ensimmäiselle viikolle (31.5. – 9.6.), toinen niitto heinäkuun alkupuolelle (10.7. – 16.7.) ja kolmas niitto elokuussa (10.8. – 22.8.).

Kokeessa kokeiltuja seoksia:

  1. puhdas timotei (Grindstad)
  2. timotei (Rakel) 75 % + nurminata (SW Minto) 25 %
  3. eteläisen tyypin timotei (Rakel) 50 % + pohjoisen tyypin timotei (Tryggve) 20 % + nurminata (SW Minto)  15 % + sinimailanen (Live) 15 %
  4. timotei (Rakel) 60 % + nurminata (SW Minto) 10 % + ruokonata (Swaj) 10 % + englanninraiheinä (SW Birger) 20 %
  5. timotei (Rakel) 60 % + nurminata (SW Minto)  10 % + ruokonata (Swaj) 10 % + puna-apila (SW Yngve) 10 % + englanninraiheinä (SW Birger) 10 %
  6. timotei (Rakel) 40 % + nurminata (SW Minto) 20 % + ruokonata (Swaj)  10 % + englanninraiheinä (SW Birger) 10 % + valkoapila (SW Hebe) 10 % + niittynurmikka (Balin) 10 %

Kolmen satovuoden yhteenvetona satoisimmat seokset sisälsivät englanninraiheinää, puna-apilaa tai sinimailasta. Monilajisin seos (6 erilaista kasvilajia) oli ensimmäisenä vuonna yksi satoisimmista, mutta kahtena seuraavana vuonna se jäi sadoltaan seoksista heikoimmaksi.

Vertailtaessa seosten satotasoja eri niittokerroilla, erottuvat joukosta timotein vahva vaikutus ensimmäisen niiton satoon, englanninraiheinän (20 %) vaikutus seoksen toisen niiton satoon ja sinimailasen kolmannen niiton satoa nostava vaikutus.

Kuva 1. Keskimääräinen kokonaissato (kuiva-aine kg/ha) seoksissa 2014 – 2016.

Kuva 2. Sadon (kuiva-aine kg/ha) keskimääräinen jakautuminen niittokertojen välillä seoksilla satovuosina 2014 – 2016. (Timotein, sinimailasen ja englanninraiheinän vaikutukset seokseen on merkitty satopalkkeihin punaisella).

Heinämäisillä nurmikasveilla selkeän vaikutuksen näkyminen seoksessa näyttäisi vaativan 20 %:n osuuden siemenseoksessa ainakin näin on englanninraiheinän kohdalla tässä kokeessa. Täsmällisen osuuden ja kasvilajien erojen selvittäminen (mm. siemenkoon vaikutus) vaatii huomattavan paljon lisätutkimusta. 10 %:n osuus vaikutti kuitenkin liian pieneltä kasvilajien ominaisuuksien esiintymiseen nurmiseoksessa.

Kolmen niiton nurmiseoskokeen satojen laatutulokset 2014 – 2016

Satotulosten lisäksi nurmiseoskokeissa tutkittiin sadon laatua ja sen vaihtelua niittokertojen välillä. Jo nurminata timotein lisänä auttaa tasaamaan niittojen välisiä eroja sulavuudessa. Sinimailanen ja apila näkyvät seoksessa sulavuutta laskevasti, mutta nurmipalkokasveja sisältävän seoksen laatua kuvastaa paremmin säilörehun syönti-indeksi D-arvon sijasta. Englanninraiheinä 20 %:n osuudella nostaa selvästi seoksen sulavuutta verrattuna timotei – nurminata seokseen. Monilajisimmassa seoksessa sulavuus oli erittäin korkea ensimmäisessä niitossa ja vaihtelu niittokertojen välillä oli suurta. Monilajiseoksen niittorytmi ei noudattanut varsinaisesti minkään seoksessa olleen kasvilajin niittorytmiä, sen niiton parasta ajankohtaa on vaikeampi ennustaa verrattuna seokseen, missä on vain 3 – 4 kasvilajia.

Seosten valkuaispitoisuudessa näkyi selvästi nurmipalkokasvien vaikutus, puna-apila vaikutti odotetusti eniten ensimmäisellä niittokerralla, puna-apilan vaikutus sadon valkuaispitoisuuteen vaikutti myös olevan hieman isompi, kuin sinimailasella. Kolmantena satovuonna sinimailasta sisältävän seoksen toisen ja kolmannen niiton valkuainen oli selvästi puna-apilaa sisältävää seosta korkeampi, mikä taas kertoo sinimailasen paremmasta kestävyydestä seoksessa kolmella niittokerralla.

Englanninraiheinän valkuaispitoisuus on melko matala, mikä näkyy englanninraiheinälle luontaiseen tapaan erityisesti toisella ja kolmannella niittokerralla. Toisaalta englanninraiheinällä sokeripitoisuus on tavallisesti huomattavan korkea, jolloin se sopii erinomaisesti biologisten säilöntäaineiden kanssa käytettäväksi ja toisaalta lisää maittavuutta happosäilöntäaineita käytettäessä. Monilajiseoksessa valkuaispitoisuus oli muista tuloksista poiketen hyvin tasainen ja hyvä.

Kuva 3. Rehun sulavuutta kuvaava D-arvo (keskiarvo v. 2014 – 2016) seoksissa eri niittokertojen osalta.

Kuva 4. Rehun valkuaispitoisuus (keskiarvo v. 2014 – 2016) seoksissa eri niittokerroilla. (Puna-apilan valkuaispitoisuutta nostava vaikutus ensimmäisellä niittokerralla on merkitty punaisella palkkiin).

Kasvilajien ja niiden määrän vaikutus nurmiseokseen

Kasvilajien ominaisuuksia voidaan nostaa esiin tämän kokeen perusteella heinäkasveilla jo noin 20 %:n osuudella seoksessa, nurmipalkokasveilla näyttäisi, että myös pienempi osuus seoksessa riittää. Kasvilajien sisällä lajikkeiden välillä voi olla merkittävästi vaihtelua, jolloin myös lajikkeen ominaisuudet on tunnettava, jotta voidaan ennustaa sen käyttäytymistä seoksen muiden osien kanssa. Nurmiseos on myös aina enemmän, kuin osiensa summa, mm. ympäristöolosuhteiden vaikutuksesta.