Glyfosaattiruiskutuksista tehokasta apua rikkakasveihin

Samanaikaisesti lyhyet ja harvaksi jääneet kasvustot jättävät rikkakasveille tilaa kehittyä voimakkaasti. Myöhään kylvetyt kevätkylvöiset viljelykasvit ovat heikkoja kilpailijoita rikkakasveille, sillä ne kärsivät kosteuden puutteesta lähes koko kesän. Tilanne johtaa siihen, että usealla maatilalla on uhkana sekä yksi- että monivuotisten rikkojen yleistyminen seuraavalla kasvukaudella. Tämän seurauksena on tärkeää hävittää enimmät rikkakasvit ennen talven tuloa.

Onnistumisen edellytyksenä on rikkakasvien biologian ymmärtäminen, riittävä huolellisuus glyfosaattiruiskutuksessa sekä maltti viivästyttää syyskylvöjä kunnes rikkakasvit ovat itäneet ja saatu torjuttua.

On ymmärrettävä, mitä hyvään lopputulokseen pääsy vaatii. Yksivuotisten heinämäisten rikkojen torjunnassa on kaksi vaihtoehtoa. On mahdollista haudata rikkasiemenet kyntämällä ne niin syvälle, että ne eivät idä tai jättää siemenet muokkauskerrokseen, odottaa kunnes ne itävät ja ruiskuttaa sitten glyfosaatilla.

Kyntö voi olla hyvä vaihtoehto, jos yksivuotiset heinämäiset rikat ovat suuri ongelma, mutta tällöin kynnössä täytyy onnistua täydellisesti, jotta siemenet hautautuvat tasaisesti ja riittävän syvälle. Kyntöä pitäisi myös välttää 4–5 vuoden ajan, jotta siemeniä ei nousisi takaisin maan pintakerrokseen. Samaten syvä kultivointi sekoittaa maakerroksia ja tuo rikkasiemeniä takaisin pintaan. Täten varmin tapa torjua rikat on odottaa niiden itämistä ja käyttää glyfosaattia.

Paras tulos saadaan, kun peltoa muokataan hyvin kevyesti heti puinnin jälkeen ja myös jyrätään jotta siemenet saavat maakosketuksen. Poikkeuksen muodostavat öljykasvikasvustot, joiden sänkeen ei pidä kajota ennen glyfosaatiruiskutusta. Öljykasvien siementen hautaaminen johtaa itämislepoon ja siten edistää jääntirypsi / -rapsiongelman muodostumista. Samaten, jos ensisijainen ongelma on juolavehnä, peltoa ei kannata muokata sadonkorjuun jälkeen, jotta juolavehnä ehtii kasvamaan riittävästi lehtipinta-alaa parasta glyfosaatin torjuntatehoa varten.

Muokkaustavasta riippumatta, pitäisi tavoitteena olla vähintään yksi onnistunut glyfosaattiruiskutus joko ennen syysviljojen kylvöä tai sängelle ennen talven tuloa. Erityisesti juolavehnä ja muut monivuotiset rikat tulisi torjua syksyllä, koska kevätkäsittelyn teho näihin lajeihin on huomattavasti heikompi.

Koska syksyllä aika on kortilla ja rikkatorjunnan hyvä teho on kriittisen tärkeää, puolivillaisesti suoritettuun glyfosaattikäsittelyyn ei ole varaa. Sen lisäksi että kehnosti toteutettu torjunta on ajan ja rahan haaskausta, se on myös tehokas keino edistää resistenssin muodostumista rikkakasveilla. Toistaiseksi glyfosaattiresistenssiä ei Suomesta ole onneksi löydetty.

Lyhyt aikaikkuna sadonkorjuun ja syyskylvöjen välillä tarkoittaa sitä, että ruiskutusolojen kanssa täytyy olla todella tarkkana ja on kyettävä käyttämään otolliset ruiskutuskelit silloin, kun niitä esiintyy. Tehoa heikentäviä tekijöitä ovat kuiva, kuuma sää ja toisaalta myös sade muutaman tunnin kuluttua ruiskutuksesta.

Kannattaa huomata, että nykyään useiden perusglyfojen teho ei välttämättä vastaa odotuksia. Tämä johtuu EU:n kiellosta käyttää POEA -apuainetta glyfosaattivalmisteissa. Useissa nykyisissä glyfosaattivalmisteissa käytettävät vaihtoehtoiset apuaineet eivät ole enää yhtä tehokkaita kuin POEA aikoinaan oli – tämä on testein osoitettu. Suurin riski epätyydyttävään lopputulokseen on, kun käytetään pienintä käyttömäärää monivuotisille rikkakasveille ja kun vesimäärä hehtaarille on suuri. Myös haastavissa sääoloissa tehty torjunta johtaa nykyään helpommin huonompaan lopputulokseen kuin ennen.

Roundup Powermaxin teho on osoitettu olevan hyvä myös haastavissa oloissa, kuten kuumassa ja kuivassa sekä viileässä ja märässä. Luotettavuuteen vaikuttaa oleellisesti Roundup Powermaxin lyhyt sateenkestoaika. Roundup Powermaxin joustavuus muokkausajoissa on tarpeen loppukesällä, sillä yksivuotiset itäneet rikat voidaan muokata kuuden tunnin kuluttua käsittelystä ja juolavehnä 2 päivän kuluttua. Vielä myöhään syksyllä juolavehnä voidaan muokata 5 päivän kuluttua käsittelystä.

Oikeaoppisesti suoritettu ruiskutus on avainasemassa sänkikäsittelyn onnistumisen suhteen. Viljelijän täytyy käyttää oikeaa ajonopeutta, puomin korkeutta sekä oikeaa ruiskutuspainetta. Lisäksi suuttimet ja vesimäärä tulee valita oikein.

Kun ruiskutettavaa alaa on paljon ja aikaa vähän, on houkutteleva ajatus nostaa ajonopeus 14–16 km tunnissa ja nostaa puomi mahdollisimman korkealle maakosketuksen välttämiseksi. Lisäksi moni käyttäisi mieluusti samalla suurta pisarakokoa tai ilma-avusteisia suuttimia tuulikulkeuman vähentämiseksi. Nämä seikat saatavat kuitenkin tapauskohtaisesti heikentää glyfosaatin tehoa.

Koska glyfosaatti leviää imeytymisensä jälkeen tehokkaasti kasvissa, keskikokoiset tai suuret ruiskutepisarat olisivat sinänsä perusteltuja. Suuret ruiskutepisarat saattavat aiheuttaa ongelmia torjuttaessa pieniä vastaitäneitä rikkakasveja; suurinta pisarakokoa muodostavia suuttimia käytettäessä on mahdollista, että ruiskute ei osu kaikkiin juuri itäneisiin heinämäisiin rikkakasveihin.

Paras teho pieniin heinämäisiin rikkakasveihin saadaan, kun puomi pidetään 50 cm maan pinnasta ja ajonopeus on korkeintaan 12 km/h. Vaikka glyfosaatin kanssa pieni vesimäärä per hehtaari oiva, muodostavat pienet vastaitäneet rikat poikkeuksen ja niitä vastaan vesimäärä kannattaa pitää korkeampana, n. 150–200 l/ha, jotta ruiskuteneste osuisi kaikkiin itäneisiin rikkoihin.

Hyvä torjuntalopputulos riippuu tietenkin myös siitä, että sängelle jääneessä pellossa on riittävästi kosteutta rikkakasvien itämiseen ja monivuotisten rikkojen vahvaan uudelleenkasvuun. Tämän vuoksi tärkein tekijä onnistuneessa torjunnassa on viljelijän kärsivällisyys.