Lajikkeelliset viljelyalat - mitäs taas tapahtuikaan

26.07.2017 | Juho Urkko | VYR, Viljelyohjelma

Juho Urkko

Juho Urkko Tuoteryhmäpäällikkö, Viljelyohjelma juho.urkko@lantmannenagro.fi | @JUrkko

Työssäni Lantmännen Agrossa vastaan Viljelyohjelman kehittämisestä siementen, lannoitteiden ja viljelymenetelmien osalta. Käytännön kokemusta karttuu viljelyksiltä kotitilalta Pirkanmaalta, jossa viljelemme syys- ja kevätviljoja sekä öljykasveja. Mielenkiinnon kohteina viljelyn kehittämisen lisäksi ovat metsä ja metsästys.

Vilja-alan yhteistyöryhmä julkaisee vuosittain lajikkeelliset kylvöalat -tilaston. Kyseinen tilasto on tietenkin kiinnostava siementuotannon näkökulmasta, nähdä mitä lajikkeita ja mitä valintoja viljelijät ovat lopulta tehneet. Voisiko kyseistä tilastoa kuitenkin käyttää myös työkaluna tulevan suunnitteluun, ja löytää laajempia teemoja, joiden ympärillä työskennellä tulevana vuonna?

Ensimmäisenä tilaston avatessa osuu silmään sen pituus. Suomessa kuitenkin viljellään viittä kasvia - Ohraa, kauraa, vehnää, öljykasvia ja heinää. Ja näitä varten tarvitaan 10-sivuinen lista lajikkeita? Rehuohralajikkeita pelkästään on kolmatta sivua. Mallasohrat siihen päälle. Samoin on kauran ja vehnän kanssa. Lajikekirjo on todella laaja, ja lisäksi mukana on jokin määrä suoranaisia virheitä. Tämä on toki ymmärrettävää, kun lajikevalinta täytyy tehdä esitäytetystä listasta, jossa mukana on myös suuri määrä vasta koevaiheessa olevia lajikkeita. Lajiketta myös vaihdetaan varsin harvoin, joka selittää suuren määrän vanhoja lajikkeita, joista siementä ei ole myyty jopa vuosikymmeniin. Ehkä nyt olisi jo aika hankkia jotain tuoreempaa lajiketta, jos edellinen siemenlasku vielä kirjoitettiin markoissa? 

Aina toisinaan silmiin osuu milloin viljelijän - milloin viljanostajan kommentteja siitä, että lajikkeellisia viljakauppoja pitäisi onnistua lisäämään. Tämä olisi jopa edellytys mm. vientimallaskaupan syntymiselle tai esimerkiksi lajikkeelliselle suurimokaurakaupalle. Viljelyalojen pirstaloituessa kymmenille eri lajikkeille riittävää volyymia on kuitenkin vaikea saavuttaa. Tässä häviää koko suomalainen viljaketju korkeamman lisäarvon kauppojen valuessa muille markkinoille. Varmasti työtä on tehtävänä ketjun molemmissa päissä. Tätä asiaa kannattaa kuitenkin miettiä kun lajikkeenvaihto seuraavan kerran tulee eteen. 

Lajikkeiden osalta aikaisten lajikkeiden suhteellisen suuri osuus kuitenkin ihmetyttää vuodesta toiseen. Rehuohran osalta tämä on itsestäänselvyys, sillä rehuohran käyttö painottuu pohjanmaalle ja yleisesti ottaen Karja-Suomen alueelle. Sen sijaan kauran ja vehnän osalta osaammeko hyödyntää koko potentiaalin? Huolestuneita viestejä on kuulunut Keski-Euroopasta siitä, kuinka suomalaisen kauran laatu, eli jyväkoko on heikentynyt ja kilpakumppani Ruotsi on kirimässä rinnalle. Aikaiset vehnät tuottavat kyllä valkuaista - mutta sato jää päätyypin vehnistä jopa 15-20% alhaisemmaksi. Osan aikaisista lajikkeista ja niiden suosiosta selittää toki samainen Karja-Suomi, mutta etenkin suotuisilla 1-3 viljelyvyöhykkeillä kannattaa ennemmin keskittyä suuren sadon tuottamiseen. Uusiutuvien lajikkeiden myötä markkinoille on myös tullut aikaisia kauralajikkeita, joiden jyväkoko on suurempi ja näinollen vientilaatu parempi verrattuna aiempiin - näistä muutama mainitakseni mm. Avetron, Meeri ja Niklas. 

Rukiin- ja rapsinviljelyssä huomaa lajikkeiston nopeat muutokset, sillä hybridilajikkeet ovat kasvattaneet suosiota viime vuosina. Hybridilajikkeissa tietenkin houkuttelee niiden erittäin suuri satopotentiaali. Lajikkeen vaihtaminen on myös mutkatonta, sillä siemen uusitaan vuosittain. Jalostajilta myös tarjotaan uusia lajikkeita alati, sillä uusia lajikkeita syntyy aina yhdistettäessä eri vanhempaislinjat. Lajikekirjo on molemmissa kasveissa todella laaja suhteessa markkinaan. Päätöstä tehdessä kannattaa kysyä myös lajikkeen soveltuvuuden ja tehtyjen kokeiden perään eikä ostaa sikaa säkissä.