Lantmännen on maatalousosuuskunta ja johtava toimija maatalous-, kone-, bioenergia- sekä elintarvikealalla Pohjois-Euroopassa.
Suomessa osataan tuottaa maitoa – mutta kuka tuottaa sitä kymmenen vuoden päästä?
Suomalainen maitotila näyttää tänään hyvin erilaiselta kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.
Maitotilojen määrä on nykyään alle 4000, mutta maitoa tuotetaan edelleen yli kaksi miljardia
litraa vuodessa. Lypsyn hoitavat yhä useammin robotit, eläinten terveyttä, aktiivisuutta ja
syöntiä seurataan sensoreilla ja suurimpia tiloja johdetaan miljoonaluokan yrityksinä - siitä
huolimatta ne ovat edelleen pääosin perhetiloja.
Rakennemuutos on ollut valtava. Kansainvälisesti suomalainen mittakaava on silti
maltillinen: tuhansien lypsylehmien tuotantoyksiköitä meillä ei ole ja siksi puhe ”teollisesta
maidontuotannosta” kuvaa huonosti suomalaisen tuotannon todellisuutta.
Samaan aikaan maailman maitomarkkina kasvaa. Siksi on aiheellista kysyä: missä maitoa
kannattaa tulevaisuudessa tuottaa?
Suomen vahvuus kasvaa pellolla
Suomi on maailman pohjoisimpia merkittävän maataloustuotannon maita. Kasvukausi on
lyhyt, mutta pitkät kesäpäivät, viileähkö ilmasto ja riittävä sade sopivat hyvin nurmen
tuotantoon niilläkin alueilla, joilla vilja ei kasva.
Ihminen ei kuitenkaan pysty hyödyntämään nurmea ravinnokseen, mutta lehmä pystyy. Se
jalostaa ihmiselle sellaisenaan käyttökelvotonta kasvimassaa maidoksi ja lihaksi –
korkealaatuiseksi ravinnoksi. Siksi nautakarjatalous on samalla myös huoltovarmuusasia.
Nurmi tukee samalla maan rakennetta ja kasvukuntoa sekä sitoo hiiltä ja monipuolistaa
viljelykiertoa. Kotieläin- ja kasvinviljelytuotanto täydentävätkin toisiaan tavalla, joka helposti
unohtuu ruokakeskustelussa.
Karjanlannan ravinteet ja orgaaninen aines palautuvat pelloille uuden sadon käyttöön. Lantaa
ja muita biomassoja voidaan hyödyntää myös biokaasun tuotannossa. Näin samassa
järjestelmässä syntyy ruokaa, kierrätetään ravinteita ja tuotetaan uusiutuvaa energiaa.
Nautakarjatalous hyödyntää myös elintarvikeketjun sivuvirtoja tehokkaasti. Kaikki viljasato ei
täytä leipäviljan laatuvaatimuksia ja lisäksi nautojen ruokinnassa käytetään rypsi- ja
rapsipuristeiden ohella myllyteollisuuden leseitä sekä elintarviketeollisuuden muita
sivuvirtoja. Niiden ravintoarvo voidaan jalostaa maidoksi ja lihaksi sen sijaan, että se jäisi
hyödyntämättä.
Vähemmällä enemmän
Maidontuotannon ympäristövaikutuksia on edelleen vähennettävä, mutta myös jo tapahtunut
kehitys on tunnustettava.
Suomalaisen maidontuotannon kokonaismetaanipäästöt ovat vähentyneet viimeisten 60
vuoden aikana 57 prosenttia. Jalostuksen, ruokinnan, eläinten terveyden, olosuhteiden ja
johtamisen kehittyessä huomattavasti pienempi lehmämäärä tuottaa lähes yhtä suuren
määrän maitoa kuin 1960-luvulla.
Tuottavuus, eläinten hyvinvointi ja ympäristötehokkuus eivät ole toistensa vastakohtia. Terve,
pitkäikäinen lehmä, joka käyttää rehua tehokkaasti, on sekä yrittäjän, eläimen että
ympäristön kannalta tavoiteltava lopputulos.
Suomessa maidontuotanto tuottaa myös merkittävän osan suomalaisesta naudanlihasta.
Kyse ei siis ole vain maidosta, vaan kokonaisesta ruuantuotantojärjestelmästä.
Maitotilan merkitys ulottuu navettaa kauemmas
Maidontuotannon merkitys suomalaiselle maataloudelle on huomattavasti tilamääräänsä
suurempi. Sen ympärillä toimii laaja verkosto kasvinviljelijöistä rehuteollisuuteen, kone- ja
rakennusalaan, eläinlääkintään, neuvontaan, kuljetuksiin, meijereihin, kauppaan,
tutkimukseen ja teknologiayrityksiin.
Nykyinen osaaminen ja tuottavuus eivät ole syntyneet maitotiloilla yksin. Niiden taustalla on
vuosikymmenten yhteistyö koko ruokaketjussa.
Maidontuotanto on myös keskeinen huoltovarmuustekijä. Nurmeen perustuva rehuntuotanto,
ravinteiden kierrätys ja biokaasu vähentävät lisäksi riippuvuutta tuontipanoksista.
Geopoliittisesti epävarmassa maailmassa kyky tuottaa ravitsevaa ruokaa, energiaa ja osan
tuotannossa tarvittavista ravinteista kotimaassa on strateginen vahvuus.
Tehokkuus ei riitä, jos tuotanto ei kannata
Suomalaisen maidontuotannon biologinen tehokkuus on noussut voimakkaasti. Se ei
kuitenkaan automaattisesti tarkoita hyvää taloudellista tulosta.
Maitoyrittäjä voi vaikuttaa tuotokseen, eläinten terveyteen, rehujen käyttöön, työn
tehokkuuteen ja investointeihin. Maidon markkinahintaa hän ei päätä. Samalla kustannuksiin
vaikuttavat energia, lannoitteet, rehut ja pankkilainan korot.
Tämä korostuu investoinneissa. Navetta rakennetaan vuosikymmeniksi, ei seuraavaksi
vaalikaudeksi. Mitä epävarmempia sääntely, tukipolitiikka ja markkinat ovat, sitä suurempi on
riski investoida tuotantoon, jonka pitäisi kantaa pitkälle tulevaisuuteen.
Jos Suomessa halutaan tuottaa maitoa myös kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden
päästä, tuotannon kilpailukyvyn, investointimahdollisuuksien ja toimintaympäristön
ennakoitavuuden täytyy tukea sitä.
Kaiken takana on ihminen
Lehmää ja tuotantoa ei voi sammuttaa viikonlopuksi.
Maitoyrittäjät hoitavat eläimiä ja tuotantoaan seitsemänä päivänä viikossa. Samalla heidän
on hallittava eläinten biologiaa, kasvintuotantoa, ruokintaa, teknologiaa, henkilöstöä,
ympäristövaatimuksia, rahoitusta ja yrityksen strategista johtamista.
Siksi yrittäjien jaksaminen on osa suomalaisen ruoantuotannon kestävyyttä.
Kotieläintuotannon epäkohtia pitää voida tarkastella kriittisesti. Samalla olisi tärkeää erottaa
tuotantojärjestelmän arviointi ihmisistä, jotka tekevät työtään sen sisällä ja kantavat siihen
liittyvän vastuun ja riskin.
Keskustelun sävyllä on merkitystä. Ala, jonka pitäisi houkutella seuraavia yrittäjäsukupolvia
tekemään miljoonaluokan investointeja, ansaitsee kriittisen tarkastelun ohella myös
arvostusta siitä työstä ja kehityksestä, jota suomalaisilla tiloilla on jo tehty.
Suomessa osataan tuottaa maitoa
Suomalaisen maidontuotannon vahvuuksia ovat hyvä eläintautitilanne, vähäinen
antibioottien käyttö, jäljitettävyys, korkea teknologiaosaaminen ja pohjoisiin oloihin sopiva
nurmeen perustuva tuotanto sekä maailman turvallisimpiin kuuluva ruokaketju.
Pienen maan ei tarvitse kilpailla maailman maitomarkkinoilla määrällä. Sen mahdollisuus voi
olla turvallisessa, vastuullisesti tuotetussa ja korkean lisäarvon ruoassa.
Kaikki ei ole valmista. Ympäristövaikutuksia pitää vähentää edelleen, eläinten hyvinvointia
kehittää ja yritysten kannattavuutta vahvistaa.
Mutta lähtökohta on vahva: Suomessa osataan tuottaa maitoa ja Suomessa on myös
järkevää tuottaa sitä. Siksi olennaisin kysymys ei ole, pitäisikö Suomessa tuottaa maitoa.
Kysymys on siitä, pidämmekö suomalaista maidontuotantoa niin arvokkaana, että myös
seuraava yrittäjäsukupolvi uskaltaa rakentaa sen varaan tulevaisuutensa.
Teksti: Kirsi Kause, Maitoyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja
Kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Suomen Kuvalehdessä 23.10.2026.