Suomessa osataan tuottaa maitoa – mutta kuka tuottaa sitä kymmenen vuoden päästä?

Suomalainen maidontuotanto on muuttunut voimakkaasti viime vuosikymmenten aikana. Tilojen määrä on vähentynyt, teknologia kehittynyt ja tuotannon tehokkuus kasvanut, mutta samalla ala on säilyttänyt keskeisen roolinsa ruokaturvan, huoltovarmuuden ja koko ruokaketjun kannalta. Keskeinen kysymys on, millä edellytyksillä Suomessa tuotetaan maitoa myös seuraavien vuosikymmenten aikana.


Suomalainen maitotila näyttää tänään hyvin erilaiselta kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.
Maitotilojen määrä on nykyään alle 4000, mutta maitoa tuotetaan edelleen yli kaksi miljardia 
litraa vuodessa. Lypsyn hoitavat yhä useammin robotit, eläinten terveyttä, aktiivisuutta ja 
syöntiä seurataan sensoreilla ja suurimpia tiloja johdetaan miljoonaluokan yrityksinä - siitä 
huolimatta ne ovat edelleen pääosin perhetiloja.

Rakennemuutos on ollut valtava. Kansainvälisesti suomalainen mittakaava on silti 
maltillinen: tuhansien lypsylehmien tuotantoyksiköitä meillä ei ole ja siksi puhe ”teollisesta 
maidontuotannosta” kuvaa huonosti suomalaisen tuotannon todellisuutta.

Samaan aikaan maailman maitomarkkina kasvaa. Siksi on aiheellista kysyä: missä maitoa 
kannattaa tulevaisuudessa tuottaa? 

Suomen vahvuus kasvaa pellolla 

Suomi on maailman pohjoisimpia merkittävän maataloustuotannon maita. Kasvukausi on 
lyhyt, mutta pitkät kesäpäivät, viileähkö ilmasto ja riittävä sade sopivat hyvin nurmen 
tuotantoon niilläkin alueilla, joilla vilja ei kasva.

Ihminen ei kuitenkaan pysty hyödyntämään nurmea ravinnokseen, mutta lehmä pystyy. Se 
jalostaa ihmiselle sellaisenaan käyttökelvotonta kasvimassaa maidoksi ja lihaksi – 
korkealaatuiseksi ravinnoksi. Siksi nautakarjatalous on samalla myös huoltovarmuusasia. 

Nurmi tukee samalla maan rakennetta ja kasvukuntoa sekä sitoo hiiltä ja monipuolistaa 
viljelykiertoa. Kotieläin- ja kasvinviljelytuotanto täydentävätkin toisiaan tavalla, joka helposti 
unohtuu ruokakeskustelussa. 

Karjanlannan ravinteet ja orgaaninen aines palautuvat pelloille uuden sadon käyttöön. Lantaa 
ja muita biomassoja voidaan hyödyntää myös biokaasun tuotannossa. Näin samassa 
järjestelmässä syntyy ruokaa, kierrätetään ravinteita ja tuotetaan uusiutuvaa energiaa. 
Nautakarjatalous hyödyntää myös elintarvikeketjun sivuvirtoja tehokkaasti. Kaikki viljasato ei 
täytä leipäviljan laatuvaatimuksia ja lisäksi nautojen ruokinnassa käytetään rypsi- ja 
rapsipuristeiden ohella myllyteollisuuden leseitä sekä elintarviketeollisuuden muita 
sivuvirtoja. Niiden ravintoarvo voidaan jalostaa maidoksi ja lihaksi sen sijaan, että se jäisi 
hyödyntämättä. 

Vähemmällä enemmän 

Maidontuotannon ympäristövaikutuksia on edelleen vähennettävä, mutta myös jo tapahtunut 
kehitys on tunnustettava. 

Suomalaisen maidontuotannon kokonaismetaanipäästöt ovat vähentyneet viimeisten 60 
vuoden aikana 57 prosenttia. Jalostuksen, ruokinnan, eläinten terveyden, olosuhteiden ja 
johtamisen kehittyessä huomattavasti pienempi lehmämäärä tuottaa lähes yhtä suuren 
määrän maitoa kuin 1960-luvulla. 

Tuottavuus, eläinten hyvinvointi ja ympäristötehokkuus eivät ole toistensa vastakohtia. Terve, 
pitkäikäinen lehmä, joka käyttää rehua tehokkaasti, on sekä yrittäjän, eläimen että 
ympäristön kannalta tavoiteltava lopputulos. 

Suomessa maidontuotanto tuottaa myös merkittävän osan suomalaisesta naudanlihasta. 
Kyse ei siis ole vain maidosta, vaan kokonaisesta ruuantuotantojärjestelmästä. 

Maitotilan merkitys ulottuu navettaa kauemmas 

Maidontuotannon merkitys suomalaiselle maataloudelle on huomattavasti tilamääräänsä 
suurempi. Sen ympärillä toimii laaja verkosto kasvinviljelijöistä rehuteollisuuteen, kone- ja 
rakennusalaan, eläinlääkintään, neuvontaan, kuljetuksiin, meijereihin, kauppaan, 
tutkimukseen ja teknologiayrityksiin. 

Nykyinen osaaminen ja tuottavuus eivät ole syntyneet maitotiloilla yksin. Niiden taustalla on 
vuosikymmenten yhteistyö koko ruokaketjussa. 

Maidontuotanto on myös keskeinen huoltovarmuustekijä. Nurmeen perustuva rehuntuotanto, 
ravinteiden kierrätys ja biokaasu vähentävät lisäksi riippuvuutta tuontipanoksista. 
Geopoliittisesti epävarmassa maailmassa kyky tuottaa ravitsevaa ruokaa, energiaa ja osan 
tuotannossa tarvittavista ravinteista kotimaassa on strateginen vahvuus. 

Tehokkuus ei riitä, jos tuotanto ei kannata 

Suomalaisen maidontuotannon biologinen tehokkuus on noussut voimakkaasti. Se ei 
kuitenkaan automaattisesti tarkoita hyvää taloudellista tulosta.

Maitoyrittäjä voi vaikuttaa tuotokseen, eläinten terveyteen, rehujen käyttöön, työn 
tehokkuuteen ja investointeihin. Maidon markkinahintaa hän ei päätä. Samalla kustannuksiin 
vaikuttavat energia, lannoitteet, rehut ja pankkilainan korot. 

Tämä korostuu investoinneissa. Navetta rakennetaan vuosikymmeniksi, ei seuraavaksi 
vaalikaudeksi. Mitä epävarmempia sääntely, tukipolitiikka ja markkinat ovat, sitä suurempi on 
riski investoida tuotantoon, jonka pitäisi kantaa pitkälle tulevaisuuteen. 

Jos Suomessa halutaan tuottaa maitoa myös kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden 
päästä, tuotannon kilpailukyvyn, investointimahdollisuuksien ja toimintaympäristön 
ennakoitavuuden täytyy tukea sitä. 

Kaiken takana on ihminen 

Lehmää ja tuotantoa ei voi sammuttaa viikonlopuksi. 

Maitoyrittäjät hoitavat eläimiä ja tuotantoaan seitsemänä päivänä viikossa. Samalla heidän 
on hallittava eläinten biologiaa, kasvintuotantoa, ruokintaa, teknologiaa, henkilöstöä, 
ympäristövaatimuksia, rahoitusta ja yrityksen strategista johtamista. 

Siksi yrittäjien jaksaminen on osa suomalaisen ruoantuotannon kestävyyttä. 

Kotieläintuotannon epäkohtia pitää voida tarkastella kriittisesti. Samalla olisi tärkeää erottaa 
tuotantojärjestelmän arviointi ihmisistä, jotka tekevät työtään sen sisällä ja kantavat siihen 
liittyvän vastuun ja riskin. 

Keskustelun sävyllä on merkitystä. Ala, jonka pitäisi houkutella seuraavia yrittäjäsukupolvia 
tekemään miljoonaluokan investointeja, ansaitsee kriittisen tarkastelun ohella myös 
arvostusta siitä työstä ja kehityksestä, jota suomalaisilla tiloilla on jo tehty. 

Suomessa osataan tuottaa maitoa 

Suomalaisen maidontuotannon vahvuuksia ovat hyvä eläintautitilanne, vähäinen 
antibioottien käyttö, jäljitettävyys, korkea teknologiaosaaminen ja pohjoisiin oloihin sopiva 
nurmeen perustuva tuotanto sekä maailman turvallisimpiin kuuluva ruokaketju. 

Pienen maan ei tarvitse kilpailla maailman maitomarkkinoilla määrällä. Sen mahdollisuus voi 
olla turvallisessa, vastuullisesti tuotetussa ja korkean lisäarvon ruoassa. 

Kaikki ei ole valmista. Ympäristövaikutuksia pitää vähentää edelleen, eläinten hyvinvointia 
kehittää ja yritysten kannattavuutta vahvistaa. 

Mutta lähtökohta on vahva: Suomessa osataan tuottaa maitoa ja Suomessa on myös 
järkevää tuottaa sitä. Siksi olennaisin kysymys ei ole, pitäisikö Suomessa tuottaa maitoa. 

Kysymys on siitä, pidämmekö suomalaista maidontuotantoa niin arvokkaana, että myös 
seuraava yrittäjäsukupolvi uskaltaa rakentaa sen varaan tulevaisuutensa. 

Teksti: Kirsi Kause, Maitoyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja 
Kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Suomen Kuvalehdessä 23.10.2026.